NAAPURIN NUKKUVA JÄTTILÄINEN

Nukkuuko Venäjä kaupallisesti vielä neuvostovallan päiväunta, vai onko maantieteellisesti maailman suurin valtio heräilemässä pikkuhiljaa myös taloudelliseksi suurvallaksi? Venäjä on tällä hetkellä bruttokansantuotteen mukaan sijaluvun kymmenen huonommalla puolella maailmassa. Hajanaisen jättivaltion talous nojaa edelleen vahvasti öljyyn ja teollisuuteen, maan nuoren yrittäjäkulttuurin hakiessa vielä uomaansa. Millaisia mahdollisuuksia yrittäjyys, teknologia ja niiden ympärillä kasvava tietotaito tarjoaa Venäjälle? Entä millaisia mahdollisuuksia se tarjoaa ulkomaisille yrityksille? Vastausten etsiminen saattaa olla hyvä aloittaa maan pääkaupungista Moskovasta.

Teksti: Jani Uhrman
Kuvat: Akseli Valmunen

Näkymä postimerkin kokoisesta ikkunasta laajenee harmauden antaessa hetki hetkeltä enemmän valoa. Lunta, havumetsää ja kerrostaloja, miljöö ei eroa merkittävästi siitä, miltä se näytti vajaa kaksi tuntia sitten Helsinki-Vantaalla. Betonilähiöt vaan ovat suurempia ja lohduttomampia. Näköalakierros päättyy lyhyeen pyörien tumahtaessa kiitorataan. Seuraa voimakas jarrutus. Venäjä.

Lentokentän tuloaula näyttää riisutulta. Venäjän tietotekniikkajätti Yandex on näkyvästi esillä, muuten tuotemerkkien ilotulitus loistaa poissaolollaan. McDonaldsin kultakaaret ja Subway sentään välkehtivät kentällä läntistä evankeliumia. Maaperä ei siis olekaan täysin vieras, vaikka kirjaimet näyttävät oudoilta.

Ensimmäisen kosketuksen venäläiseen kaupankäyntiin voi kokea lentokentällä, kun taksiyritykset ottavat matkustajia pihteihinsä. Avaustarjous on tarkoitettu ilmeisesti sellaisille, joilla ei ole internetiä käytössään, tai ei muuten ole mahdollisuutta ottaa selvää hintatasosta. Yhdellä neuvottelukierroksella hinta putoaa puoleen. Siitä se pyöristyy vielä kolmannekseen alkuperäisestä. Kyllä venäläiset kaupankäynnin osaavat, ja suomalaiset tinkimisen. Skolkovo, spasibo!

Skolkovo on Venäjän piilaaksoksi kutsuttu teknologia- ja uusyrityskeskus. Presidentti Dmitri Medjedev halusi vauhdittaa vuonna 2008 teknologiateollisuuden nousua Venäjällä. Ajatus Skolkovosta syntyi yhteistyössä USA:n kanssa ja hanke alkoi valtion rahoittamana vuonna 2010. Yhteensä hankkeen rahallinen investointi on 11 miljardia euroa. Valtion projekti päättyy vuonna 2022. Sen jälkeen Skolkovo toimii omillaan. Vuonna 2019 kuusikymmentä prosenttia hankkeen rahoituksesta tulee yksityiseltä sektorilta.

Sheremetyevon lentokentältä Skolkovoon on matkaa kolmisenkymmentä kilometriä. Matka taittuu verkkaisesti ruuhkaista kehätietä pitkin, toinen toistaan jylhemmin kohoavan asuinkeskittymän lävitse. Siellä täällä valonpilkettä sumuun tuovat kauppakeskusten led-sirkukset. Kauempana horisontissa kohoaa modernin näköisiä pilvenpiirtäjiä. Jossain tuolla on Moskovan keskusta, Punainen tori ja Pyhän Vasilin katedraali. On käsittämätöntä ajatella, että tästä betoniviidakosta on vain parin tunnin lento lintukotoon, jossa Helsinkiä pidetään suurkaupunkina. Taksi ajaa rampilta ylös ja kääntyy valvotusta portista tielle, joka nousee Skolkovon golfklubille.

Pekka-viljakainen-1

JOROISLAINEN JÄTKÄ

Klubille saavuttaessa takit otetaan vaatesäilytykseen ja henkilökunta pyytää istumaan aulaan kunnes odottamamme henkilö saapuu. Klubin omistaa venäläis-israelilainen miljardööri Roman Abramovitš, joka tunnetaan lännessä parhaiten lontoolaisen jalkapalloseura Chelsean omistajana. Hänen Moskovan asumuksensa sijaitsee golfkenttien vieressä. Emme kuitenkaan tapaa täällä Abramovitšia vaan henkilön, joka voi kertoa meille Venäjän talous- ja bisnesnäkymistä suomeksi.

Mies saapuu tilaan. Hän tervehtii henkilökuntaa tuttavallisesti venäjäksi, jättää heille takkinsa ja rekisteröi välittömästi näköpiiriinsä häntä odottavat vieraat.

”Pekka Viljakainen”, mies lähestyy käsi kättelyvalmiudessa.

”Sori, että olen vähän myöhässä. Minulla on ollut jo pari kokousta tässä aamupäivällä”, hän pahoittelee muutaman minuutin myöhästymistään.

Klubilla nautitaan lounas. Sen jälkeen Viljakaisen on määrä näyttää mistä Skolkovossa on kyse ja miten se liittyy koko Venäjän talouden tulevaisuuskuvaan.

Viljakainen työskentelee Skolkovon säätiön presidentin, Viktor Vekselbergin neuvonantajana. Koska Skolkovo on Venäjän hallituksen projekti, on Viljakainen tavallaan myös hallituksen neuvonantaja. Häneen luotetaan muun muassa talouteen, sijoittamiseen, rahoitukseen, startup-yrityksiin ja suuriin muutosprojekteihin liittyvissä asioissa. Skolkovosta hän raportoi hallitukselle parin kuukauden välein ja tarvittaessa.

”Virallisesti olen konsultti. Työskentelen joroislaisessa yhtiössä, joka vuokraa minua tänne. Se on ihan puhdasta tekniikkaa. Haluan maksaa veroni Suomeen. Kyllä nämä minut täällä kuitenkin ihan kalustoon laskevat.”

Viljakainen painottaa olevansa ”joroislainen jätkä” ja ”nörtti”, aivan kuin pitääkseen henkilökuvansa maan pinnalla. Hän kiinnostui ohjelmoinnista jo 11-vuotiaana ja perusti ensimmäisen yrityksensä 13-vuotiaana. 90-luvun puolivälissä hän teki läpimurron suunnittelemalla yhden maailman ensimmäisistä verkkopankeista. Vuosikymmenen lopulla Viljakainen myi yrityksensä Visual Systemsin Tietoenatorille, nykyiselle Tieto Oyj:lle. Kaupan myötä hänestä tuli Tiedon johtaja 13 vuoden ajaksi.
Nyt hän sanoo naama peruslukemilla olevansa eläkkeellä. Miehen LinkedIn –profiili näyttää hänellä kuitenkin olevan useampia rautoja tulessa kuin monella on koko elämän aikana. Venäjälle Viljakaisen tie johti vahingossa.

”Se oli itsessään jo täysin sattumaa, että olin Pietarin talousfoorumissa mukana. Avasin siellä suuni väärään aikaan, tai näin jälkikäteen ajateltuna tietysti oikeaan. Myöhemmin Joroisissa soi puhelin ja nyt olen tässä.”

Vuonna 2022 valmistuva Skolkovo on konkreettinen projekti, joka pitää Viljakaisen kiireisenä. Hän toimii myös Venäjän postin hallituksessa ja on viime vuosina ollut puuhaamassa maahan suurta postiuudistusta. Viljakainen kertoo, ettei hänellä ole Venäjällä mitään pidemmän aikavälin tavoitteita. Hän sanoo oppimisen ja mielenkiinnon uutta kohtaan olevan eteenpäin ajava voima. Viljakainen ei koe toimivansa isänmaan etujen vastaisesti, vaikka naapurin pussiin työskenteleekin.

”Venäjän uudistuminen ja kehittyminen on mitä suurimmassa määrin myös Suomen intressi. Jos Venäjä ei kehity, valtion talous lamaantuu tai ihmiset tulevat muuten tyytymättömiksi, heijastuu se todella monella rintamalla myös Suomeen.”

Pekka-Viljakainen-2

UHKA VAI MAHDOLLISUUS

Lounas on syöty ja erikoiskahvit hörpätty päälle. Viljakainen kutsuu autonkuljettajansa klubin ovelle noutamaan. Kiertoajelu Skolkovossa voi alkaa.
Alue on vielä keskeneräinen ja siltä se toden totta näyttääkin. Rakennustyömaita on joka puolella. Skolkovon kaupunki on suunniteltu asuttavaksi 44 000 ihmiselle. Tällä hetkellä alueella toimii 1800 yritystä, jotka on valikoitu noin 13 000 ehdokkaan joukosta. Alueen yritykset työllistävät vakituisesti 37 000 ihmistä. Mukana on startuppien lisäksi Boeingin, Microsoftin, IBM:n ja Siemensin kaltaisia yrityksiä.

”Ensimmäistä kertaa Skolkovoon tullessani taksikuskikin tuomitsi koko paikan Medjedevin poliittiseksi humpuukiksi. Nyt Venäjällä alkaa pikkuhiljaa yleisesti valkenemaan, miksi täällä tarvitaan uusia yrityksiä ja teknologiaa. Kyse ei ole vain siitä, että öljy loppuu. Kaikki automatisoituu, ja sen aallon mukana myös Venäjän on onnistuttava uudistumaan”, Viljakainen valottaa.

Musta Mercedes kaartaa jättimäisen kiekon mallisen rakennuksen eteen. Massiivisen kiekon julkisivu on modernin näköinen. Puu on materiaalina vahvasti läsnä.

”Tämä on aika hieno kampus, yksi maailman suurimpia. Rakennuksen ympärysmitta on yli kilometri”, sanoo Viljakainen pieni ylpeyden kare äänessään.

Kyseessä on Skolkovossa toimivan Skoltech-yliopiston kampusrakennus. Skoltech on MIT:n (Massachusettes Institute of Technology) kanssa yhteistyössä perustettu tieteeseen ja teknologiaan keskittyvä korkeakoulu. Skoltech on täysin kansainvälinen koulu, jonne haetaan lahjakkuutta, ideoita ja ajatuksia joka puolelta maailmaa. Viljakainen istuu myös Skoltechin hallituksessa.

”Tässä koulussa on todella laaja kirjo kansallisuuksia edustettuna. Opiskelijoita on maailman jokaisesta kolkasta. Yhtä ainoaa suomalaista ei koulussa kuitenkaan opiskele. Se on mielestäni kummallista, jopa hieman noloa.”

Maantieteellinen etäisyys ei voi olla syy suomalaisten puuttumiseen oppilaitoksen kirjoilta. Helsingistä Moskovaan lentää alle kahdessa tunnissa ja junallakin pääsee kätevästi. Matka Esplanadilta Skolkovoon on samanmittainen kuin Helsingin ja Saariselän välinen matka. Viljakainen uskoo suomalaisten puuttuvan hyvin pitkälti Venäjää kohtaan vallitsevien ennakoluulojen takia.

”Suomessa on kummia uskomuksia siitä, ettei Venäjällä ole tarpeeksi esimerkiksi ruokaa tai muita perustarpeita. Tosiasiassa Venäjällä on hyvin paljon kaikkea, olit sitten Pietarissa, Moskovassa tai Siperian perukoilla. Jos verrataan vaikka Kiinaan, niin ei Venäjällä myöskään rajoiteta tietoliikennettä tai sananvapautta sen kummemmin kuin Euroopassakaan.”

Suomalaisten opiskelijoiden puute Skoltechissa on kuitenkin vain jäävuoren huippu. Suomessa itänaapuria kohtaan vallitseva asenneilmasto ei juuri uusia yhteistyökuvioita ruoki. Kansakuntien keskinäinen lähihistoria luo raskaan lähtöasetelman. Painolastia ei kevennä myöskään negatiivisen Venäjä-kuvan jatkuva lietsominen. Hyvin harvoin saa lukea tai kuulla positiivisia asioita naapurissa sijaitsevan suurvallan tarjoamista mahdollisuuksista.

”En sano missään nimessä, että Venäjä olisi ongelmaton. Tilanne kannattaa kuitenkin ehdottomasti tarkastaa itse, ennen kuin luo päähänsä liian vahvoja pinttymiä. Varsinkin jos on kyse liiketoiminnasta ja rajan takana on valtavasti mahdollisuuksia.”

Jo naapurimaan koko ja asukasluku tarjoavat markkinan ja mahdollisuuksia, jotka on hyvä ottaa bisnesmielessä huomioon. Viljakaisen kokemuksen mukaan Venäjä-tietoudessa on puutteita Suomen talouselämän tuulisimmalta huipulta lähtien. Viimeiseen 10–20 vuoteen Suomi ei ole onnistunut kasvattamaan idän kaupan tekijöitä.

”Jos kolmen tunnin junamatkan päässä Helsingistä on 5 miljoonan asukkaan Pietari ja 1,5 tunnin lennon päässä parinkymmenen miljoonan asukkaan Moskova, niin onhan se nyt vaan hölmöä olla edes katsomatta itänaapurista löytyviä kortteja.”

Viljakainen uskoo vakaasti Suomen ja Venäjän kohtaloiden olevan sidoksissa toisiinsa. Hänen ajatuksensa eivät sisällä Natoa tai politiikkaa, vaan puhtaasti kaupankäyntiä.
Pekka-Viljakainen-4

UUSI SUKUPOLVI NOSTAA PÄÄTÄÄN

Auto pysähtyy massiiviselta ostoskeskukselta näyttävän rakennuksen eteen. Pytinki näyttäytyy ulospäin tummana, kolkkona ja hieman tylsän näköisenä rakennuksena. Sisäänkäynti on näyttävä lasiseinineen ja isoine portaineen.
Innovaatiokeskukseen mennään sisään ajan hengen mukaisesti metallinpaljastimen ja läpivalaisun kautta. Ohitamme turvakäytännöt kuitenkin Viljakaisen ja vartijan sanaillessa tuttavallisesti.
Jos rakennuksen ulkokuori näytti synkältä, avautuu sisällä täysin päinvastainen maailma: valoa, vaaleita ja kiiltäviä pintoja, läpinäkyviä työ- ja neuvottelutiloja, pyöreitä muotoja. Näkymä on vähintäänkin futuristinen. Rakennus näytti ulkoa siltä, miltä olisi etukäteen ajatellut venäläisen yrityskeskuksen näyttävän. Sisältä se on Star Trek.

”Sukupolvenvaihdos on ollut Venäjällä huomattava, se on jäänyt Suomessa hyvin pitkälti huomaamatta. Enää täällä ei pärjää sillä, että kestää vodkaa ja suolakurkkuja”, sanoo Viljakainen.

Yrittämisen kulttuuri on Venäjällä nuorta ja muun maailman kiinnisaamisessa on kasvukipunsa. Viljakaisen mukaan venäläisessä yrityskentässä on pula nykyaikaisista henkilöjohtajista. Kulttuuri suosii edelleen absoluuttista johtamistapaa ja henkilökultteja, eikä modernille ajattelulle tahdo löytyä sijaa.

”Täällä arvostetaan vieläkin kovasti näitä punakoneen valmentajia ja sen tyyppisiä kovan käden käskyttäjiä. Vaikka joku ajattelisikin nykyaikaisesti tehojen löytyvän tiimityöstä, niin kulttuuri velvoittaa pitämään yllä kovaa kuorta.”

Jos Suomesta katsotaan Venäjän suuntaan varautuneesti, on suomalaisilla taas Venäjällä historiallisesti hyvä maine. Viljakainen puhuu jopa imagohyödystä.

”Suomalaisia ei pidetä erityisen seksikkäinä tai älykkäinä, mutta suomalaisiin luotetaan. Se merkitsee täällä todella paljon. Se on varmaan syy, jonka takia minäkin olen täällä edennyt. Suomalaisten hyvä maine luotettavina kumppaneina auttaa varmasti yhteistyössä.”

Myös suomalaisten on lähitulevaisuudessa pakko ruveta katsomaan oman valtion rajojen ulkopuolelle työvoiman toivossa. Suomessa vallitseva tekijäpula on jo tällä hetkellä huolestuttava. Tilanne tulee vielä pahenemaan ja laajenemaan useammille aloille. Jos yritykset eivät opettele hyödyntämään lähellä olevaa osaajapoolia, jää vaihtoehdoiksi Viljakaisen mukaan joko kärsiä jatkuvasta tekijävajeesta tai siirtää yrityksen toiminta kauemmaksi.

”Osaamisen ja älyn hyödyntäminen tarjoavat suuret mahdollisuudet ja nimenomaan kasvupotentiaali on valtava. Hitech-puolella on huikeat mahdollisuudet jo ihan henkilöstökulujen vuoksi. Venäjällä maksat insinöörille monessa kaupungissa kolmanneksen siitä mitä Suomessa maksetaan. Moskovassa ero on hieman pienempi.”

Suomessa on myös yksi voimavara, joka antaa maamme yrityksille selkeän etulyöntiaseman Venäjän suuntaan, tai ainakin helpottaa integroitumista huomattavasti. Suomessa asuu nimittäin yli 70 000 venäjää puhuvaa ja maan kultuuria tuntevaa ihmistä.

”Mielestäni tätä mahdollisuutta arastellaan käyttää ihan liiaksi. Liekö tässäkin ennakkoluulot esteenä”, pohtii Viljakainen.
Pekka-Viljakainen-3

HELPOSTI ALKUUN

Yritystoiminnan aloittaminen Venäjällä, tai sinne laajentaminen ei vaadi poppakonsteja. Prosessi on hyvin samanlainen kuin missä tahansa muualla. Vaikka pakotteista puhutaan, ei yliopisto, tiede tai yrittäminen suoranaisesti kuulu niiden piiriin. Suurin yrittämistä haittaava pakoteongelma on rahoitussanktiot. Suomessa on kansainvälistymisen kynnystä madaltavia tahoja, joilla on lonkeroitaan jopa Skolkovossa.

”Skolkovon konsepti on täysin kaksikielinen. Se mahdollistaa kansainvälisen yhteistyön yritysten, opiskelijoiden ja tutkijoiden kesken mahdollisimman saumattomasti. Skolkovoon valittaville yrityksille meillä on soft-landing –paketteja, joka tekee aloittamisesta mahdollisimman pehmeää”

Skolkovon ja sen ympärilleen puhaltaman hengen merkitys Venäjälle on suuri. Vielä muutamia vuosia sitten Venäjällä ei kukaan oikein uskonut hankkeeseen tai siihen, että ihmisten osaaminen voisi olla raskaan teollisuuden kaltainen taloudellinen voimavara. Nyt Venäjällä on yleisesti ymmärretty mistä on kyse, ja että Skolkovo vaikutuksineen tuo uudenlaisia tulevaisuudennäkymiä myös ihan tavalliselle venäläisen ulottuville.

”Paras asia mitä Venäjälle tapahtui, oli kun öljyn hinta laski vuosien 2008-2009 kriisissä. Se pakotti katsomaan maailmaa uudella tavalla. Samalla lailla kun Nokian kriisi aikanaan Suomessa”, Viljakainen sanoo.

Keskeinen sijainti ja Kremlin läheisyys tekevät Skolkovosta paikan, jossa kaikki haluavat olla. Moskovan lippulaivan lisäksi hankkeet kuuden ”franchise-Skolkovoksi” nimetyn alueen rakentamiseksi eri puolille Venäjää on aloitettu. Kehitystä ei voi kääntää.

”Paljon voidaan rakentaa, se vaatii vain rahaa. Yritykset ovat kuitenkin Skolkovon sielu, eivät rakennukset”, kertoo Viljakainen.

Hyvä tapa tarkastaa Skolkovon sielua ja Venäjän uuden yrittäjäsukupolven iskukykyä on osallistua kesällä alueella järjestettävään Startup Villageen. Se on 10 000-15 000 yrittäjää paikalle keräävä ”Venäjän Slush”, joka on kaikille täysin avoin tapahtuma.

Kiertoajelu päättyy takaisin golfklubin pihaan, jossa odottaa jatkoyhteys lentokentälle. Viljakainen toivottaa turvallista kotimatkaa ja poistuu paikalta pikaisesti autonsa kyydissä. Myös Yandex-taksi inostaa välittömästi kytkintä kun matkalaiset ovat kyydissä. Päivä on ollut pitkä ja paluumatka on hiljainen. Hippokampukseen on tallentunut paljon uutta tietoa ja kokemusta jota jäsennellä.

Lentokentän ovella jonotetaan ensimmäiseen turvatarkastukseen. Siitä siirrytään seuraavaan jonoon, jossa tarkastetaan passi, viisumi ja lentolippu. Jonottaminen yhdistää. Ehkä kulttuureissamme ei sittenkään ole niin paljon eroavuuksia. Kymmenen minuutin jonottamisen jälkeen pääsen luukulle. Ojennan passini ja matkapuhelimeni. Mobiililippu ei kelpaa. Minun pitää palata lentoyhtiön tiskille tulostamaan paperinen lippu ja jonottaa sitten uudestaan.

Siinä voisi olla yksi hyvä teknologia-artikkeli tuotteistettavaksi Venäjälle: laite, joka lukee QR-koodia puhelimelta.

Boutique_magazine_web2