KUKA ON KUNINGAS?

Miten maailma toimii tänään? Kylmän sodan ajoista on siirrytty kaksinapaisesta kolminapaiseen maailmaan, jossa taktikoidaan yhdessä ja yksin, puolesta ja vastaan. Maailmanjärjestys on tänä päivänä kuin shakkia kolmilla nappuloilla. Kaikki liittyy kaikkeen, joten makrotason liikehdinnällä on vaikutuksia myös mikrotasolla. Siksi on hyvä seurata, millaisia siirtoja nykypäivän suurvallat tekevät ja miksi.

Teksti: Antti Pohja
Kuvat: Marko Rantanen

Maailma järjestyi ennen itään ja länteen. Kaksi suurvaltaa, Yhdysvallat ja Neuvostoliitto pelasivat omaa shakkiaan kauhun tasapainon vallitessa. Kapitalismi vastaan kommunismi. Markkinatalous vastaan suunnitelmatalous. Kaikki oli hyvin selkeää ja kaikilla oli suurin piirtein yhtäläinen näkemys siitä, miten maailma makaa ja kuka tai ketkä sitä pyörittävät.

Ennen oli ennen. Maailmasta on tullut monella tapaa monimutkaisempi paikka kuin viime vuosituhannella. Siksi suurvalta-ajatuskin on määriteltävä uudelleen. Filosofian tohtori Risto E. J. Penttilä on sitä mieltä, että monimutkaisetkin asiat on pyrittävä selittämään yksinkertaisesti. Niin, että ne voi ymmärtää ainakin pääpiirteissään. Siksi hän kirjoittaa kirjan aiheesta. Penttilä tietää itsekin, että kirja on yksinkertaistus maailman tilanteesta, mutta se voisi silti toimia yleisoppaana hahmottamaan kompleksista peliä, jonka pelinappuloita me kaikki jollain tapaa olemme.

”Ensimmäinen itsestäänselvyys on mielestäni se, että elämme nykyään kolminapaisessa maailmassa. On Yhdysvallat, EU ja Kiina. On Washington, Bryssel ja Peking. Näiden kolmen välisistä suhteista ja valtapelistä muodostuu se suuri kuva nykypäivänä. Kysymys on siitä, millä tavoin nämä kolme liittoutuvat toistensa kanssa ja miten näiden kolmen ulkopuoliset valtiot asettautuvat ja liittoutuvat suhteessa suuriin. Kyse on varsinaisesta shakista, jonka lopputulosta voimme vain ennustaa ja luoda skenaarioita. Mutta skenaarioita pitää luoda, sillä ne antavat ainakin auttavia vaihtoehtoja”, Penttilä sanoo.

Kolmiodraama, jossa Eurooppa miettii paikkaansa

Yhdysvallat ja Kiina ovat vääntäneet kättä jo pidemmän aikaa. Maiden välinen kauppasota vaikuttaa merkittävästi koko maailmantalouteen. Teknologista, poliittista ja taloudellista valtapeliä pelataan säännöillä ja ilman. Samaan aikaan Eurooppa miettii, mitä sen pitäisi tehdä. Mikä liittouma ja mitkä siirrot olisivat järkeviä maailmantalouden pelilaudalla, jossa kaikki eivät voi voittaa. Kuka syö kenet ja kenen kanssa?

”Euroopalla on pohtimista roolissaan. Yhdysvaltojen kanssa on pitkä yhteinen historia, mutta nyt on vaikeampaa. Trump on sellainen kuin on, sille ei kukaan voi mitään juuri nyt. Toisaalta on paljastumassa, että Kiina – vaikka puhuukin vapaakaupasta ja muusta ihanasta – edesauttaa häikäilemättömästi kiinalaisten firmojensa maailmanvalloitusta halvoilla lainoilla ja estämällä kansainvälisten yritysten pääsyä tietyille alueilleen Kiinaan.”

Tässä on kiteytettynä Penttilän perusväite: näin yksinkertaista se on ja lähitulevaisuus tulee näyttämään tältä. Yksinkertaistus oli tietenkin myös kylmän sodan kaksinapainen maailma karikatyyri aikoinaan. Maailman hahmottaminen on mahdollista, jos asiat yksinkertaistaa. Näin saamme ainakin kehyksen, josta tarkkailla maailmaa.

”Uusi kolminapainen maailma järjestäytyy muutenkin eri tavoin kuin mennyt maailma. Jos ennen imperiumien mahti perustui sotilaalliseen voimankäyttöön ja ulkopolitiikkaan, uusi maailma perustuu taloudellisen voiman ja kauppapolitiikan kautta. Tietenkin sotilaallinen voimakin on oleellista, mutta ei enää ensisijaista”, Penttilä sanoo.

RistoEJPenttila1

Skenaarioita: kuka tekee ja mitä tekee?

Kun tulevaisuutta voi ainoastaan ennustaa, ei tietää, on syytä käyttää skenaarioita. Mitä mahdollisia vaihtoehtoja on olemassa ja mitä niistä seuraa, kun maailma järjestyy ja pelinappuloita siirrellään. Mitä jos Eurooppa liittoutuu Kiinan kanssa yhä vahvemmin? Vai olisiko sittenkin niin, että Eurooppa kallistuu Yhdysvaltojen suuntaan? Kumpikin on mahdollista.

”Britannian ja EU:n uusi suhde tulee olemaan fundamentaalisen tärkeä uudelle, uudelle maailmanjärjestykselle. Jos uusi kauppasopimus perustuu yhteistyöhön, on Euroopalla mahdollisuus kilpailla Kiinan ja Yhdysvaltain kanssa. Jos kaupalliset välit katkeavat, Eurooppa menettää paljon taloudellisesta ja sotilaallisesta painoarvostaan.”

Penttilä pohtii, mikä on uuden komission visio Euroopalle? Onko tosiaan niin, että Eurooppa hylkää yhteistyön Britannian ja Yhdysvaltojen kanssa? Uskommeko, että onni löytyy Aasiasta?”

”Onko tosiaan niin, että me hylkäämme Britannian, Yhdysvaltojen ja Euroopan välisen yhteistyön ja näemme, että onni löytyy Aasiasta?”

Tähän Penttilä ei kuitenkaan usko. Hänen mukaansa kuherruskuukausi Kiinan kanssa alkaa nyt olla ohi ja on paljastumassa, että Kiinan nousu ei ole pelkkää hyväntahtoista ja rauhanomaista yhteispeliä, vaan siinä on hyvin voimakas valtapoliittinen motiivi.

”Veikkaukseni on, että Kiinan ja Euroopan suhde tulee koko ajan vaikeutumaan. Historiasta tiedämme, että mikään ei yhdistä kuin yhteinen vihollinen. Uskonkin siis, että tästä pikkuhiljaa Eurooppa ja Yhdysvallat löytävät toisiaan uudelleen.”

Mikään itsestäänselvyys sekään ei tietenkään ole, että yhteinen sävel Euroopan ja Yhdysvaltojen välille löytyy. Vanha sanonta, ”voit luottaa kuin muuriin”, ei enää taida päteä. Trumpin aika on saanut aikaan isoja halkeamia luottamuksen muuriin EU:n ja Yhdysvaltojen välille. Tästä syystä on tärkeä muodostaa visio yhteistyöstä Trumpin jälkeisessä maailmassa.

Kiinan kannalta kolmen kovan shakin taktiikka on selvä. Samalla kun se suosii ja suojelee ennen kaikkea omia pelinappuloitaan, se kilpailee avoimesti Yhdysvaltoja vastaan. Ja yksi suurimmista hankkeista nousta takaisin maailman johtajaksi on rakentaa vyö ja tie eli one belt, one road. Kiina pyrkii rakentamaan mahdollisimman hyvät yhteydet – maantiet, rautatiet ja merireitit – Eurooppaan ja muualle maailmaan. Kaikki tiet veisivät Kiinaan, jos Kiina saisi päättää. Pelataan pitkää maratonpeliä, ei mitään pikashakkia. Asioita tarkastellaan kaikkien kolmen maailman navan vinkkelistä vuosikymmenien perspektiivillä. Ja siinä suunnittelussa Kiinan kanta on selvä. Se haluaa ottaa uudelleen paikkansa johtavana maailman valtana.

Yhdysvallat pelaa samaa peliä, mutta hieman omilla säännöillään. Sen tärkeä tavoite on estää Kiinan nousu taloudelliseksi, teknologiseksi ja poliittiseksi johtajaksi. Penttilä uskoo, että EU:n voitto olisi mahdollisimman vapaa kauppa kaikkien ja järkevä yhteistyö kolmen välillä.

”En usko, että vapaakaupan aikaan enää päästään takaisin. Kyse on ennemminkin säädellystä kaupankäynnistä, joka perustuu alueellisiin ja kahdenvälisiin sopimuksiin. Japanin ja EU:n välinen kauppasopimus astui voimaan alkuvuodesta. Sitä sanotaan maailmanhistorian suurimmaksi vapaakauppasopimukseksi, mutta sillä ei ole mitään tekemistä vapaakaupan kanssa. Se on täysin sääntöperäistä kauppaa, jossa on määritelty, millä ehdoilla esimerkiksi ranskalaisia viinejä ja juustoja saa myydä Japanissa tai millä ehdoilla japanilaisia autoja Euroopassa. Tämä on se suunta, johon maailma on menossa.”

Peli on kaikkiaan erittäin monisyinen ja mielenkiintoinen, jossa ei voi toteuttaa ainoastaan omaa strategiaansa, vaan vastustajien siirrot vaikuttavat omiin tuleviin siirtoihin oleellisesti. Siirtoja ja skenaarioita pitääkin miettiä lukuisia eteenpäin. Aika näyttää, kuka tekee shakin ja kenelle. Tuleeko shakkimatti vai onko lopputulos patti?

RistoEJPenttila_0

Kolminapainen maailma, vinkit yrittäjälle

  1. KÄYTÄ SKENAARIOITA. ”Kun tekee strategiaa, niin kannattaa tehdä eri maailmankuvavaihtoehtoja. Toimiiko strategiamme kaikissa mahdollisissa skenaarioissa?”
  2. TYÖNJAKO JOHTORYHMÄSSÄ. ”Jorma Ollila jakoi aikoinaan työt Nokian johtoryhmässä niin, että joku seurasi kansainvälistä politiikkaa, joku kansainvälistä taloutta, joku kuluttajakäyttäytymisen muutoksia ja niin edelleen. Tällä tavalla johtoryhmässä oli koko ajan kansainvälinen tutka päällä. Johtoryhmällä pitää olla hallussaan kansainvälisen politiikan ja talouden tilannekuva. Muuten tulee yllätetyksi.
  3. OLE INSIDER. ”Jos aiot toimia sekä Euroopassa, USA:ssa että Aasiassa, pitää kehittää kaikkialle jonkinlainen oma verkostonsa, mistä saa tietoa ja ymmärrystä eri asioista ja tapahtumista. Vähintään tulee luoda yhteydet muihin suomalaisiin yrityksiin, jotka toimivat siellä. Pitää myös käydä paikan päällä. Lehdestä lukeminen ei ole sama asia. Suomalaiset keskittyvät bisnekseensä. Ruotsalaiset käyvät selvästi enemmän kansainvälisissä seminaareissa. Vähintään kolmessa kansainvälisessä tapahtumassa pitäisi käydä vuodessa, ihan vain oppimassa.”

Boutique_magazine_2_web