BEN HENRIKSSON & JUHANA VARTIAINEN

Kalastusalan yrittäjä Ben Henriksson kutsui kansanedustaja Juhana Vartiaisen veneelleen keskustelemaan suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuudesta. Takaako valtio Benille eläkkeet ja palvelut vai pitääkö varautua säästämällä ja maksamaan palvelut itse?

Teksti: Antti Pohja
Kuvat: Meeri Koutaniemi

 

Ben Henriksson: ”En usko, että eläkkeeni itsessään riittäisi ylläpitämään järkevää elintasoa.”

Ahvenkoskenlahti. E18-moottoritien välittömään läheisyyteen Loviisan ja Kotkan välimaastossa sijoittuvat 48-vuotiaan Ben Henrikssonin lapsuudenmaisemat, nykyinen kotitalo ja työympäristö. Ben elää näistä maisemista ja vesistä, on tehnyt niin aina. Aivan kuten isänsä ja isoisänsäkin. Kalastuksen lisäksi ahkeran yrittäjän elinkeinoihin kuuluvat kalanjalostus, kalan tukkumyynti ja kalastusretkien järjestäminen. Yrittää pitää.

On kesäkuinen maanantai, normi päivä, joka alkoi kello kolme aamulla ja päättyy ”sitten joskus illalla”, Benin sanoin. Ja samalla tavalla seitsemän päivää viikossa. Paitsi se yksi viikko vuodessa, kun koko perhe lähtee Teneriffalle.

Tämän aamupäivän matka lohiloukulle, valtavilla ponttoneilla varustetulle pyydykselle, saa poikkeusvieraan. Kokoomuksen kansanedustaja Juhana Vartiainen astui kutsusta veneeseen puhumaan omimmastaan: hyvinvointivaltio Suomi ja sen tulevaisuus.

Vartiainen on työskennellyt muun muassa Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) ylijohtajana ja tehnyt merkittävän uran Tukholmassa: tutkimusjohtajana Ruotsin valtiollisessa suhdanneinstituutissa ja toimitusjohtajana Ruotsin palkansaajien tutkimuslaitoksessa. Henriksson sai veneeseensä alan yhden kovimmista asiantuntijoista Suomessa. Nyt kannattaa kysyä.

B:

Tervetuloa Ahvenkoskelahdelle! Tänään käydään lohiloukulla katsomassa saalis. Matkalla voidaan jutella ja syödä vaimoni aamulla tekemiä lohileipiä. On muuten tuoretta, sen voin luvata. Mutta kerran olet täällä, kertoisitko, miten tämä rakas kotimaamme Suomi oikein voi tänään?

J:

Kiitos kutsusta, tämä ympäristö tuo muistoja mieleeni. Lapsena kalastelin Padasjoen maisemissa kaikki kesät. Mutta kysymykseesi. Suomi voi nykyään hiukan huonosti, se on hiukan sairas. Monilta osin Suomi sairastaa väestörakenteen muutoksen vuoksi. Silloin kun eläke- ja hyvinvointijärjestelmät Suomeen luotiin, tilanne oli täysin erilainen. Eliniänodote oli huomattavasti lyhyempi ja vanhoja ihmisiä siksi huomattavasti vähemmän. Niin sanotut suuret ikäluokat olivat työelämässä, joten maksajia riitti suhteessa nettosaajiin eli elätettäviin vanhuksiin. Erityisen kalliiksi ihminen tulee yhteiskunnalle viimeisimpinä elinvuosinaan, kun yhteiskunta on luvannut hoitaa meitä: diabetesta, syöpää, dementiaa, polvi- ja lonkkaleikkauksia, ja niin edelleen. Nyt työikäisten määrä on kääntynyt laskuun. Väestö vanhenee ja näitä nettosaajia suhteessa työikäisiin on merkittävästi enemmän. Julkistalouden tila on todella vaikea.

B:

Kuulostaa hurjalta. Mitä keinoja on, mitä asialle voi tehdä?

J:

Ensinnäkin, vaimollesi terveisiä, lohileivät ovat erinomaisia. Niin, mitä Suomelle pitäisi tehdä? Ongelmia voi hoitaa rajallisesti pienentämällä etuuksia, heikentämällä palveluita ja korottamalla veroja. Ne ovat kuitenkin aika rajallisia ratkaisuja. Pysyvä ja toimiva ratkaisu on työllisyys. Ihmiset pitää saada pysymään kauemmin töissä ja saada enemmän ihmisiä työmarkkinoille. Jos haluamme säilyttää ilmaiset peruskoulut ja sairaanhoidon, ei olisi enää hirveästi varaa velttoiluun. Tarvitsemme lisäksi työperäistä maahanmuuttoa Ruotsin ja Norjan tapaan huomattavasti nykyistä enemmän. Se on tehtävä helpommaksi. Yhtä lailla meidän pitää saada työttömiämme työmarkkinoille erilaisin keinoin.

Juhana Vartiainen: ”Olen itsekin alkanut säästää enemmän ja varautua vanhuuden päiviin.”

B:

Minä aion pysyä töissä niin kauan kuin vain jaksan. Luotan ennemmin siihen, että teen itse asioita. Olen jo nyt varautunut tulevaan ja yrittänyt sijoittaa esimerkiksi hankkimalla maaomistuksia, kuten saaren tuosta aivan läheltä. Ne ovat sellaista pahan päivän varaa. En usko, että eläkkeeni itsessään riittäisi ylläpitämään järkevää elintasoa. Minulla on vähän sellainen olo, että näinköhän tulee eläkettä, vaikka niitä kuinka maksaisi.

J:

Niin, voi olla, että vanhempana vaihdat saaresi hoivapalveluihin. Eläkejärjestelmä on vielä jokseenkin tasapainossa, mutta kestävyysvaje syntyy kuntien ja valtion talouden epätasapainosta. Ne velkaantuvat kovaa vauhtia, koska palveluiden ylläpitäminen maksaa. Ja jos mitään ei tehdä, palveluja ei ole enää varaa ylläpitää. Se näkyy ensimmäisenä syrjäseuduilla, jossa työikäiset nuoret häipyvät muualle. Kuka silloin maksaa vanhusten palvelut? Ongelma koskee kuitenkin koko Suomea. Talouskasvuennusteet ovat sellaisia, että niiden mukaan kasvu ei riitä turvaamaan julkisia palveluita tulevaisuudessa tässä mittakaavassa.

B:

Eli yhteiskunnan varat eivät riitä pitämään nykymallia yllä? Hoidetaanko sairaudet jatkossa omasta pussista?

J:

Siihen suuntaan olemme tätä vauhtia menossa, että peruspalveluiden lisäksi monet asiat jäävät omalle kontolle. Olen itsekin alkanut säästää enemmän ja varautua vanhuuden päiviin.

B:

Eipä näistä asioista paljoa puhuta. Pitäisi olla selvästi enemmän tietoa. Odotapas. Hokki! Ota vähän oikealle, siinä on kari vasemmalla. Olemme pian rysällä, käyn hakemassa pikkuveneellä saaliin ylös.

Holger ”Hokki” Sjögren on 77-vuotias kalastaja, joka on tänään kuljettajana. Hän on kalastanut koko ikänsä, Ahvenanmaalla, Pohjanlahdella ja Itämerellä 1950-luvulta asti,. Hän kalastaa ja veneilee, koska ei tiedä parempaa ammattia maailmassa. Eläkkeelle jäätyäänkin Holger tekee keikkaa, saadakseen ”vähän ylimääräistä” ohuen eläkkeen päälle.

Valtava push up -rysä nousee vedestä ponttonien avulla kuin merihirviö. Päivän saalis on noin 200 kiloa tuoretta kalaa: kuhaa, taimenta, ahventa, haukea ja vimpaa. Parhaimmillaan loukusta irtoaa kerralla jopa 600 kiloa raaka-ainetta Ben Henrikssonin liiketoimintaan. Ahvenkoskelainen kalastaja elää unelmaansa kalastuksen parissa laskematta tunteja tai miettimättä eläkepäiviä. Mutta Benkin vanhenee, ja pitkät työpäivät, -viikot ja -vuodet vaativat ajan myötä veronsa. Yksi lomaviikko vuodessa Teneriffalla ei enää riitä. Siksi on oltava suunnitelma; Ben on varautunut hyvän sään aikana. Osa työvuosien saaliista on sijoitettu kasvamaan korkoa vanhuuden turvaksi.

Boutique_magazine_2_web