TAANTUMAKO TULOSSA, MITÄ SANOO HISTORIA?

Loppukesän ja alkusyksyn osakemarkkinoiden spekulatiivisen korjausliikkeen aikana sijoitusmarkkinoilla kasvoi mielestämme aiheetta pelot siitä, että maailmantalous olisi ajautumassa uuteen globaaliin taantumaan. Olemme tarkastelleet 1900-luvun ja 2000-luvun suuria, koko maailmantaloutta koskeneita taantumia. Maailmansotia ja 1930-luvun suurta lamaa lukuun ottamatta kaikkia muita taantumia yhdistää kaksi tekijää: ne lähtivät liikkeelle Yhdysvalloista ja yhtenä suurimpana tekijänä oli öljyn hinnan nousu.


On helppo ymmärtää miksi globaalit taantumat ovat saaneet alkunsa
 juuri USA:sta, onhan maa ollut koko lähihistoriamme ajan maailmantalouden suurin valtio ja osaltaan globaalin kasvun veturi. Toinen taantumia yhdistävä tekijä – öljyn hinnan nousu – vaatiikin jo vähän enemmän avaamista. Öljyn hinnan nousut ovat lähihistoriassa useimmiten lähteneet liikkeelle jostain kriisistä (=sodasta) Lähi-idässä. Esimerkiksi 1970- ja 1980-luvun taitteessa Iranin vallankumous ja Irakin ja Iranin välinen sota aiheuttivat niukkuutta öljyn tuotannossa, mikä johti öljyn hinnan nopeaan nousuun. Vastaavasti G.W.Bushin masinoima Irakin sota 1990-luvun alussa johti nousupiikkiin öljyn hinnassa.

Myös nuoremman Bushin aloittama ”terrorismin” vastainen sota Irakissa 2000-luvulla oli alkulaukaus ennen finanssikriisiä tapahtuneelle öljyn hinnan rakettimaiselle nousulle. 2000-luvun alkupuoliskolla oli tosin vielä vallalla ajatus, että raakaöljy tulisi loppumaan lähivuosikymmeninä kysynnän kasvaessa huomattavasti nopeammin kuin uusia esiintymiä löydetään (tämä oli siis ennen kuin syvänmeren ja liuskekiven öljyesiintymiä pystyttiin hyödyntämään taloudellisesti). Mutta miksi öljyn hinnan nousu ajaa maailmantalouden taantumaan? Öljyn hinnan nousu nostaa tuotantokustannuksia muun muassa sähkön hinnan ja kuljetuskustannusten noustessa. Lopputuotteiden hinnat lähtevät nousuun samaan aikaan, kun kuluttajan ostovoima heikkenee samasta syystä (kuluttajalla kuluu enemmän rahaa omaan sähkölaskuunsa ja polttoainekuluihin). Hintojen nousu kiihdyttää inflaatiota, mihin keskuspankkien on pakko reagoida kiristämällä rahapolitiikkaansa, jonka kiristys taas hidastaa pankkien luotonantoa, mikä heijastuu talouskasvuun negatiivisesti. Öljyn hinnan voimakas nousu synnyttää siis varsin nopeasti kierteen, joka johtaa talouden taantumaan. 

Mikä onkaan tilanne tänä päivänä? USA on edelleen maailman suurin kansantalous, mutta Kiina on jo ostovoimakorjattuna mennyt USA:n ohi. Myös Kiina on kääntymässä kuluttajavetoisemmaksi taloudeksi, joten samat lainalaisuudet pätevät edelleen. Tällä hetkellä öljystä on kuitenkin merkittävä ylitarjonta markkinoilla, ja raakaöljyn hinta on suorastaan romahtanut viimeisen vuoden aikana. Tämä tarkoittaa sitä, että kuluttajan ostovoima on itseasiassa kasvanut viimeisen vuoden aikana, vaikka palkkakehitys olisikin ollut heikkoa. Hyvänä esimerkkinä on korkean verotuksen maa Suomi, jossa inflaatio on kääntynyt öljyn hinnan laskun johdosta 0,6 prosentin deflaatioksi (hintojen lasku). Eli taantuma-Suomessakin kuluttajan ostovoima paranee, vaikka palkkakehitys on jäissä.

Romahtanut öljyn hinta pitää inflaation kurissa, joten keskuspankit voivat vielä jopa lisätä rahapoliittista elvytystä kasvua tukeakseen. Olisikin iso ihme, jos maailmantalous kääntyisi nyt ensimmäistä kertaa modernin historian aikana taantumaan tilanteessa, jossa öljyn hinta romahtaa (liiallisen tarjonnan vuoksi), rahapolitiikka ympäri maailman on löysempää kuin koskaan aikaisemmin ja kuluttajien ostovoima ja kulutus on kasvussa sekä USA:ssa että Kiinassa. 

Koskaan ei voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta mielestämme pelot uudesta globaalista taantumasta ovat tässä talousympäristössä vahvasti liioiteltuja. Katsomme luottavaisin mielin kohti tulevia vuosia joilta odotamme edelleen kiihtyvää maailmantalouden talouskasvua.

 
Juuso-kenkkila-kuva-ja-yhteystiedot-2