Kuinka tuhota elpyvä kansantalous kuudessa kuukaudessa – tosielämän tarina Kreikasta

Jo kuudetta vuotta jatkuvan Kreikka-kriisin toistaiseksi eriskummallisimmat käänteet on nähty viimeisen reilun puolen vuoden aikana. Mediassa on kirjoitettu paljon siitä, kuinka EU:n ja IMF:n eli Kansainvälisen valuuttarahaston vaatimat julkisen talouden leikkaukset ja tiukka talouskuri olisivat tuhonneet Kreikan tulevaisuuden näkymät. Vähemmälle huomiolle on jäänyt se fakta, että Kreikan tilanne oli viime vuoden vaihteessa parempi kuin kertaakaan aikaisemmin kriisin aikana.

Kreikan BKT kasvoi viime vuonna (toisin kuin Suomen), maan julkisen talouden alijäämä oli tasapainottumassa, työttömyysaste laski, kuluttajaluottamus vahvistui kolmatta vuotta peräkkäin ja teollisuuden luottamusluvut olivat nousseet positiivisiksi ensimmäistä kertaa kuuteen vuoteen. Kuluvalle vuodelle ennustettiin jopa kahden prosentin kasvua, ja optimistisimmat puhuivat mahdollisuudesta, että Kreikka pystyy palaamaan kansainvälisille velkamarkkinoille parin vuoden sisään.

 Tilanne muuttui oppositiopuolue Syrizan pakotettua istuvan hallituksen ennenaikaisiin parlamenttivaaleihin vuodenvaihteessa. Puolue antoi kansalle vaalilupauksia, jotka ovat täysin mahdottomia toteuttaa ja jotka saivat aikaan välittömästi vakavia seurauksia maan taloudessa. Muun muassa uhkailut potkaista tukilainoja jakanut ”troikka” ulos Kreikasta aloitti maassa välittömästi asteittain kiihtyvän pankkien talletuspaon, jonka seurauksena kaikki maan pankit ovat tällä hetkellä käytännössä vararikossa.

Lupaukset verokevennyksistä saivat kansalaiset lykkäämään veronmaksujaan helpotusten toivossa, ja positiivinen kehitys julkisen talouden tasapainottamisessa tuhoutui lähes välittömästi. Myös lupaus palkata edellisten hallitusten irtisanomia virkamiehiä ei ollut milloinkaan realismia, mutta tämä heikensi näiden työttömiksi jääneiden intoa etsiä uutta työtä tai kouluttautua uudelleen. Velkaneuvotteluiden ajautuminen täyteen umpikujaan kesällä tuhosi loputkin talouden ja kuluttajien orastavasta luottamuksesta. Istuvan hallituksen ansioksi voidaankin siis laskea maan orastavan talouskasvun täydellinen tuhoaminen.

Kreikka on ajautumassa tänä vuonna syvään taantumaan muun Euroopan elpyessä samaan aikaan vahvasti. Hallituksen toimien vuoksi Kreikalle jouduttiinkin sorvaamaan äärimmäisen ankarat ehdot kolmannen tukipaketin neuvotteluiden pohjaksi, ja tukipaketin koko on nousemassa lähes 90 miljardiin euroon. Vielä viime vuonna arvioitiin, että Kreikan talous kehittyy niin suotuisasti, että kolmannen mahdollisen tukipaketin kooksi olisi riittänyt 10–20 miljardia euroa.

 Oma lukunsa on Syriza-puolueen johdon tapa hoitaa velkaneuvotteluita sen neljän kuukauden aikana, jotka maalle annettiin helmikuussa. Puolue lupasi tehdä ehdotuksensa leikkauksista ja uudistuksista, joita maa tekisi lähivuosina. Sen sijaan kevään mittaan peruttiin aikaisempina vuosina tehtyjä ja tuen ehtona olleita leikkauksia.

Itse neuvotteluissa taktiikkoina olivat muun muassa peliteoria (uskottiin, että Saksa taipuu uhkailun alla velkaleikkauksiin, jos vaihtoehtona on Kreikan euroero ja konkurssi), väsytystaktiikka (4 kuukautta ehdotusten vatvomista edestakaisin virkamiesten välillä), ”hyvä poliisi–paha poliisi” (pääministeri Tsipras–valtiovarainministeri Varoufakis) -rutiini ja viimeisenä yllätyksenä ”ässä hihasta”, eli kansanäänestys sopimuksesta, joka ehti jo raueta ennen äänestyksen järjestämistä!

Lopputulos näistä neuvottelutaktiikoista oli kuitenkin se, että yksikään vastapuoli ei voinut enää luottaa sanaankaan, mitä kreikkalaiset sanoivat. Varsinkin Saksa sai tarpeekseen leikistä ja saneli Kreikalle niin kovat ehdot seuraavalle tukipaketille, että niiden ei uskottu ikinä kelpaavan Syrizalle. Puolue oli kuitenkin ajanut itsensä täyteen umpikujaan tuhottuaan maan talousnäkymät ja ajettuaan pankit vararikon partaalle. Kaikkien suureksi yllätykseksi pääministeri Tsipras hyväksyikin mukisematta kaikki ehdot, ja näillä näkymin Kreikka saa kolmannen tukipakettinsa syksyn aikana. Valtiovarainministeri Varoufakiksen ministerinura päätyi eroon alle puolessa vuodessa. Olisi suuri ihme, jos kaiken tapahtuneen jälkeen pääministeri Tsipraskaan istuisi edes yhtä täyttä vuotta maan pääministerinä.

Ikävintä tässä kaikessa tapahtuneessa on tietysti kaikki se inhimillinen kärsimys, mitä Kreikan kansa on joutunut näiden vuosien saatossa kokemaan. Nyt voi vain toivoa, että Kreikassa tilanne normalisoituisi mahdollisimman nopeasti ja maa pääsisi mukaan hyötymään Euroopan talouden vahvasta elpymisestä.

Juuso Kenkkilä
Toimitusjohtaja, Finlandia Rahastoyhtiö Oy